 |
| mikä maaginen valo - Batman suihkulähteellä |
Friday, February 28, 2014
Helmikuun 26. ja 27. - Kivikova ja pehmeä
 |
| aamumurot pehmeän kookosjugurtin kanssa kivikovasta Marimekon kulhosta |
Tuesday, February 25, 2014
Monday, February 24, 2014
Helmikuun 24. 2014 - Houkutus
Houkutuksia, houkutuksia... niitähän löytyy! Pitäis saada kaikenlaista... ja silti voin oikein hyvin elää ilman yhtäkään näistä. Okei, ton villatakin kyllä tilasin tänään.
 |
Mash Studios Lax Series Console Table, Eileen Fisher Mandarin Collar Tunic in Organic Handkerchief Linen, Gedy by Nameeks Joker Medicine Cabinet, Lilly Pulitzer® 'Charlotte' Cardigan, Hoffman's Fine Cakes & Pastries Princess Torte |
Sunday, February 23, 2014
Saturday, February 22, 2014
Helmikuun 22. 2014 - eväät
Ruoka-asiassa meillä on kuljettu niin pitkä matka etten uskalla edes ajatella. Jos kuitenkin ajattelen, tulee ensimmäiseksi mieleen ne ulkopuolisten syvältä viiltävät, mutta silti hyvää tarkoittavat kommentit; "Kyllä se syö kun sillä on riittävän nälkä... kaikkea pitää kokeilla monta kertaa, ainakin 10, 15, 20 - tästä lauseesta versioita on monta... se vaan tietää ettei sen tarvitse syödä... tarjoa vaan samaa perusruokaa kuin muillekin"
On paljon perheitä joissa on itsestäänselvää että lapsi syö, on perheitä joissa lapset on nirsoja, ja sitten on ne perheet joissa ihan oikeesti tiedetään mistä mä puhun kun kerron ettei lapsi syö... että se on lahjomaton, että se ei syö. Että siihen ei auttanut 10, 15, 20 kertaa. Siihen ei auttanut nälkä, kuri tai järjestys. Se oli iloisesti syömättä viikon koska se ei halunnut sitä pizzaa, sitä joka oli sen lautasella 10-20 kertaa. S ei syönyt pizzaa.
Nyt meillä syödään enkä koskaan suhtaudu toisen äidin huoleen lapsen syömisestä olankohautuksella... olen oppinut, karvaasti ja karvaisesti että kaikkien lapset ei syö. Minä rakastan ruualla ja olen oppinut ettei kaikki rakasta ruokaa. Olen oppinut että lapsi joka syö on suuri siunaus. Tänään se söi udonnuudeleita, kanaa ja vihanneksia appelsiini-inkiväärikastikkeessa.
On paljon perheitä joissa on itsestäänselvää että lapsi syö, on perheitä joissa lapset on nirsoja, ja sitten on ne perheet joissa ihan oikeesti tiedetään mistä mä puhun kun kerron ettei lapsi syö... että se on lahjomaton, että se ei syö. Että siihen ei auttanut 10, 15, 20 kertaa. Siihen ei auttanut nälkä, kuri tai järjestys. Se oli iloisesti syömättä viikon koska se ei halunnut sitä pizzaa, sitä joka oli sen lautasella 10-20 kertaa. S ei syönyt pizzaa.
Nyt meillä syödään enkä koskaan suhtaudu toisen äidin huoleen lapsen syömisestä olankohautuksella... olen oppinut, karvaasti ja karvaisesti että kaikkien lapset ei syö. Minä rakastan ruualla ja olen oppinut ettei kaikki rakasta ruokaa. Olen oppinut että lapsi joka syö on suuri siunaus. Tänään se söi udonnuudeleita, kanaa ja vihanneksia appelsiini-inkiväärikastikkeessa.
Friday, February 21, 2014
Helmikuun 21. 2014 - Ylöspäin
 |
| ylös sairaalanmäelle, ylös niitä portaita joita ne aina telkkarisarjoissa käyttää, ylös heräämöön, ylöspäin uralla ja eteenpäin elämässä |
Subscribe to:
Posts (Atom)