Maaliskuun 19. 2014 - Onnea on... (10/100)

Tää harjoitus onnen kuvaamisesta on ollut opettavainen, eikä menossa ole vasta kuin kymmenes päivä – jäljellä 90. Voin lämpimästi suositella tätä haastetta, joko kuvallisena tai ihan vaan kirjoittamalla muistiin niitä omia onnensirpaleitaan... etenkin jos epäilet omaa onnellisuutta. Onnen kiteyttäminen yhteen kuvaan on aivan tolkuttoman vaikeaa, mikä on päivän onnellisista hetkistä onnellisin? Kuvaanko sen aamuhetken K:n kanssa... silloin kun kaikki muut vielä nukkuu? Vai meidän aamukävelyn hiljaisessa kaupungissa koiran kanssa? M:n aamun ensimmäisen hymyn, ja sen kun saan sen huolen tulevasta taas hetkeksi sulamaan? Kuvaanko peukaloisen pihapensaassa? Merituulen? Lastenleikin? Aamukahdeksaan mennessä olisin voinut kuvata jo kymmenkunta onnellista hetkeä... tajuan olevani aivan häkellyttävän – suorastaan ällöttävän – onnellinen. Tässä ja nyt. Kaiken säätämisen, huutamisen, riitelyn ja erotuomaroinnin keskellä. Onnellinen. Silloinkin kun yksi vetää oikealle ja toinen karkaa vasemmalle. Onnellinen.

Muistanko tän tunteen myöhemmin tänään? En. Entä huomenna? Ensi viikolla kaikessa kaaoksessa? En. Kuvaaminen on hyvästä, se auttaa hahmottamaan ja löytämään sen kaikkein tärkeimmän. Kyllä. Minä olen onnellinen.

voiko näitä katsoessaan olla olematta onnellinen?

Maaliskuun 10. 2014 - Onnea on uusi työpaikka

Tartun Pinkin tämänpäiväiseen ja laitan kuvan - onnesta - seuraavat sata päivää. Onnea on hyvä kuvata. Onnen murusia löytyy jokaisesta päivästä, niistä huonoistakin... jos vain osaa katsoa. Mikä tekee minusta onnellisen juuri nyt? Mikä tekee minusta onnellisen tänään?

Aamusta tajusin että se "mun" työpaikka oli poistettu netistä. Itkin ja kirosin, ja soitin L:lle ja laadin suunnitelmia. Hain työpaikkaa toisesta sairaalasta, selasin netissä muita... Laitoin taas kerran sähköpostia siihen sairaalaan, siis siihen. Yli viikon hiljaisuuden jälkeen sain viimeinkin vastauksen tuntia myöhemmin... "I believe you should receive an offer shortly."

Suomessa - muistaakseni - kun saat työpaikan, teet työsopimuksen. Täällä saat sen sijaan tarjouksen työpaikasta. Tarjous on ehdollinen siihen asti kunnes sen kaikki kohdat ovat täyttyneet molempien osapuolien osalta... Mun hyväksyntä ja allekirjoitus, huumetesti, rikosrekisteri, työpaikan säännöt jne. Kun tarjouksen kaikki ehdot ovat täyttyneet ja työnhakija on allekirjoituksellaan hyväksynyt saamansa työtarjouksen sovitaan aloituspäivä ja työ voi alkaa. Työsuhteen voi purkaa kumpitahansa osapuolista, irtisanomisaika vaihtelee tilanteesta riippuen siitä hetkestä kahteen viikkoon. Yleensä kuitenkin niin, että jos tulet irtisanotuksi lähdet heti ja jos itse irtisanot itsesi jatkat töissä vielä seuraavat kaksi viikkoa.

Tänään olen onnellinen tulevasta, lupauksesta uudesta ja ihmeellisestä, meidän tulevasta uudesta arjesta. 

Helmikuun 20. 2014 - Valivali

Mä toivon et mä en ole ainoa jolle käy näin. Tai oikeastaan toivon vaan että mä en ole se ainoa urpo maailmassa joka ilahtuneena lasten oma-aloitteisuudesta unohtaa tarkistaa mitä tulee lykänneeksi sinne pesukoneeseen. Osin syytän kyllä myös sitä tosiasiaa että miltei vuoden - 365 päivää - vaipattomuuden jälkeen on yksi sankareistamme palannut yövaippaan. Lähinnä säästääksemme allekirjoittaneen hermoja. Tää ei kyllä säästänyt taas ainakaan hermoja... saati vettä... saati pesuainetta... kolmasti sain taas tänkin erän pestä päästäkseni eroon vaipparyyneistä.

Helmikuun 17.-18. 2014 - Kaunis ja Ruma

Mikä on kaunista, mikä rumaa? Siinäpä kysymys. Sanoohan sanontakin että kauneus on katsojan silmässä. Kauneutta löytyy yllättävistä paikoista ja kauneuden kääntöpuolelta löytyy kai rumuus, vai löytyykö?

moni sanoisi kuvien teollista maisemaa rumaksi, itse löydän niistä rujoa kauneutta

Helmikuun 15. 2014 - LOL

Me nauretaan usein. Me nauretaan paljon. Muuten ei jaksais... kameraa ei silloin kuitenkaan ole kädessä, ei edes puhelimen kameraa. Turvauduin ensin Googleen, sitten Pinterestiin. Pinterest voitti. Nauroin ääneen ja näytin L:llekin...

täältä

Helmikuun 7. 2014 - Minä

Minä. Minä olen ilmoittautunut elämäni ensimmäiseen juoksutapahtumaan. En ajatellut juosta, SI-nivel tökkii. Lainaan L:n sanoja Eppujen suusta: "Must on tullut, urheiluhullu..." Ei oo.

Helmikuun 4. 2014 - Kulma

Pro Life. Niin kai mäkin, periaatteessa. Kuitenkin vahvasti tiedostaen ettei tää ole ihan niin yksinkertainen asia kuin mitä monet yrittää siitä tehdä. On helppoa olla mieltä muitten asioista. On enemmän kuin helppoa väittää että itse valitsisi toisin... Ajoin tän perässä tänä aamuna, tykkään tästä näköKULMASTA... hymyilin ääneen, se on sitä kun ei ihan naura, mutta melkein. Tätä kun ei voi kieltääkään, tottahan se on! Choose Life - Your Mom Did! Perjantaina meen juhlistamaan yhden perheen onnea, pientä tytärtä, syntynyt jonkun tuntemattoman ihmisen halusta valita elämä.

Helmikuun 3. 2014 - Yhdessä

yhdessä - aina

Tammikuun 26. 2014