Sunday, March 23, 2014

Maaliskuun 23. 2014 - Onnea on...

olla takaisin omassa keittiössä viikon leirielämän jälkeen... on viinilasit, paistinpannu, riittävästi kattiloita ja lautasia, ja muitakin työvälineitä kuin paistolasta...

Friday, March 21, 2014

Maaliskuun 21. 2014 - Onnea on...

saada purkaa sydäntään ja jutella tulevista, ihan vaan kahdestaan... Katsokaa miten pitkä se on!

Thursday, March 20, 2014

Maaliskuun 20. 2014 - Onnea on... (11/100)

kevään ensimmäinen päivä - rannalla hiekkalinnoja rakentaen

Wednesday, March 19, 2014

Maaliskuun 19. 2014 - Onnea on... (10/100)

Tää harjoitus onnen kuvaamisesta on ollut opettavainen, eikä menossa ole vasta kuin kymmenes päivä – jäljellä 90. Voin lämpimästi suositella tätä haastetta, joko kuvallisena tai ihan vaan kirjoittamalla muistiin niitä omia onnensirpaleitaan... etenkin jos epäilet omaa onnellisuutta. Onnen kiteyttäminen yhteen kuvaan on aivan tolkuttoman vaikeaa, mikä on päivän onnellisista hetkistä onnellisin? Kuvaanko sen aamuhetken K:n kanssa... silloin kun kaikki muut vielä nukkuu? Vai meidän aamukävelyn hiljaisessa kaupungissa koiran kanssa? M:n aamun ensimmäisen hymyn, ja sen kun saan sen huolen tulevasta taas hetkeksi sulamaan? Kuvaanko peukaloisen pihapensaassa? Merituulen? Lastenleikin? Aamukahdeksaan mennessä olisin voinut kuvata jo kymmenkunta onnellista hetkeä... tajuan olevani aivan häkellyttävän – suorastaan ällöttävän – onnellinen. Tässä ja nyt. Kaiken säätämisen, huutamisen, riitelyn ja erotuomaroinnin keskellä. Onnellinen. Silloinkin kun yksi vetää oikealle ja toinen karkaa vasemmalle. Onnellinen.


Muistanko tän tunteen myöhemmin tänään? En. Entä huomenna? Ensi viikolla kaikessa kaaoksessa? En. Kuvaaminen on hyvästä, se auttaa hahmottamaan ja löytämään sen kaikkein tärkeimmän. Kyllä. Minä olen onnellinen.

voiko näitä katsoessaan olla olematta onnellinen?