Maaliskuun 23. 2014 - Onnea on...

olla takaisin omassa keittiössä viikon leirielämän jälkeen... on viinilasit, paistinpannu, riittävästi kattiloita ja lautasia, ja muitakin työvälineitä kuin paistolasta...

Maaliskuun 21. 2014 - Onnea on...

saada purkaa sydäntään ja jutella tulevista, ihan vaan kahdestaan... Katsokaa miten pitkä se on!

Maaliskuun 20. 2014 - Onnea on... (11/100)

kevään ensimmäinen päivä - rannalla hiekkalinnoja rakentaen

Maaliskuun 19. 2014 - Onnea on... (10/100)

Tää harjoitus onnen kuvaamisesta on ollut opettavainen, eikä menossa ole vasta kuin kymmenes päivä – jäljellä 90. Voin lämpimästi suositella tätä haastetta, joko kuvallisena tai ihan vaan kirjoittamalla muistiin niitä omia onnensirpaleitaan... etenkin jos epäilet omaa onnellisuutta. Onnen kiteyttäminen yhteen kuvaan on aivan tolkuttoman vaikeaa, mikä on päivän onnellisista hetkistä onnellisin? Kuvaanko sen aamuhetken K:n kanssa... silloin kun kaikki muut vielä nukkuu? Vai meidän aamukävelyn hiljaisessa kaupungissa koiran kanssa? M:n aamun ensimmäisen hymyn, ja sen kun saan sen huolen tulevasta taas hetkeksi sulamaan? Kuvaanko peukaloisen pihapensaassa? Merituulen? Lastenleikin? Aamukahdeksaan mennessä olisin voinut kuvata jo kymmenkunta onnellista hetkeä... tajuan olevani aivan häkellyttävän – suorastaan ällöttävän – onnellinen. Tässä ja nyt. Kaiken säätämisen, huutamisen, riitelyn ja erotuomaroinnin keskellä. Onnellinen. Silloinkin kun yksi vetää oikealle ja toinen karkaa vasemmalle. Onnellinen.

Muistanko tän tunteen myöhemmin tänään? En. Entä huomenna? Ensi viikolla kaikessa kaaoksessa? En. Kuvaaminen on hyvästä, se auttaa hahmottamaan ja löytämään sen kaikkein tärkeimmän. Kyllä. Minä olen onnellinen.

voiko näitä katsoessaan olla olematta onnellinen?

Maaliskuun 18. 2014 - Onnea on...

päivä rannalla

Maaliskuun 17. 2014 - Onnea on...

iltavilli oman veljen kanssa

Maaliskuun 16. 2014 - Onnea on...

loma rannalla maaliskuussa

Maaliskuun 15. 2014 Onnea on... (6/100)

istua piirtämässä oman Koiran kanssa

Maaliskuun 14. 2014 - Onnea on... (5/100)

tunti aikaa virkata käärmettä oman lapsen tyhjentäessä sieluaan psykologille

Maaliskuun 13. 2014 - Onnea on... (4/100)

brunssi oman veljen kanssa

Maaliskuun 12. 2014 - Onnea on olla ilman takkia

Maaliskuun 11. 2014 - Onnea on aurinkoinen kevätpäivä

Uuden työnantajan juoksuttaessa mua ympäri kaupunkia kahden vilkkaanpuoleisen nuorukaisen kanssa huumetesteissä sun muussa, on onnea kuitenkin se aurinkoinen päivä, vaahteran kukat ja laululintu puussa...

Maaliskuun 10. 2014 - Onnea on uusi työpaikka

Tartun Pinkin tämänpäiväiseen ja laitan kuvan - onnesta - seuraavat sata päivää. Onnea on hyvä kuvata. Onnen murusia löytyy jokaisesta päivästä, niistä huonoistakin... jos vain osaa katsoa. Mikä tekee minusta onnellisen juuri nyt? Mikä tekee minusta onnellisen tänään?

Aamusta tajusin että se "mun" työpaikka oli poistettu netistä. Itkin ja kirosin, ja soitin L:lle ja laadin suunnitelmia. Hain työpaikkaa toisesta sairaalasta, selasin netissä muita... Laitoin taas kerran sähköpostia siihen sairaalaan, siis siihen. Yli viikon hiljaisuuden jälkeen sain viimeinkin vastauksen tuntia myöhemmin... "I believe you should receive an offer shortly."

Suomessa - muistaakseni - kun saat työpaikan, teet työsopimuksen. Täällä saat sen sijaan tarjouksen työpaikasta. Tarjous on ehdollinen siihen asti kunnes sen kaikki kohdat ovat täyttyneet molempien osapuolien osalta... Mun hyväksyntä ja allekirjoitus, huumetesti, rikosrekisteri, työpaikan säännöt jne. Kun tarjouksen kaikki ehdot ovat täyttyneet ja työnhakija on allekirjoituksellaan hyväksynyt saamansa työtarjouksen sovitaan aloituspäivä ja työ voi alkaa. Työsuhteen voi purkaa kumpitahansa osapuolista, irtisanomisaika vaihtelee tilanteesta riippuen siitä hetkestä kahteen viikkoon. Yleensä kuitenkin niin, että jos tulet irtisanotuksi lähdet heti ja jos itse irtisanot itsesi jatkat töissä vielä seuraavat kaksi viikkoa.

Tänään olen onnellinen tulevasta, lupauksesta uudesta ja ihmeellisestä, meidän tulevasta uudesta arjesta. 

Maaliskuun 8. 2014 - Naistenpäivä

L ostaa mulle kukkia äitienpäivänä, muuten ostan kukkani ihan itse... nää tarttui käteen jo eilen, 30 tulppaania kympillä.

Puhuttiin L:n kanssa parisuhteellisuuksia, tai oikeastaan enneminkin meidän parisuhteen kasvatusvaikutuksista meidän lapsiin, siitä minkälainen mielikuva niille syntyy naisen ja miehen välisestä suhteesta. Mikä on naisen rooli? Miten mies osoittaa kunnioittavansa naistaan? L sanoo että nainen huutaa aina. Mä sanon että mies unohtaa hoitaa lapsia silloin kun on siihen sitoutunut.

Tosiasiassa naistenpäivänä voin todeta että mulla on mun oma ääni, mua kuunnellaan ja mulla on oikeus. Oikeus olla minä. Oikeus olla nainen. Oikeus olla äiti. En edes halua ruusukimppuja, kalliita ravintoloita... mulle riittää oikeus omaan mielipiteeseen, oikeus tulla kuulluksi ja kuunnelluksi. Joku saattaa sanoa että vähäänpä tyydyn... ei edes kukkia. Mä sanon että otan se oikeuden omaan ääneen mieluummin kuin kokonaisen pellon kukkasia.

Maaliskuun 7. 2014 - Perhepyörä

L sanoo et näytän siltä et oon karannut Village People:n kokoonpanosta... Mä taas luulen et saatan vahingossa näyttää urheilulliselta tai vihreemmältä kuin olenkaan... käynhän ekologisurheilullisesti kaupassa polkupyörällä. Tosiasiassa tykkään jaa pyörällä. Ennen ajoin satoja tuhansia kilometrejä, aikavälillä maaliskuusta marraskuuhun. Nykyään ajan tasaisella maalla, aurinkoisella säällä - nautiskellen.

Keksintönä tää WeeRide CoPilot on aivan paras! Pojat tosin oli ennen ekaa kokeilua vähintäänkin epäileviä, ja suorastaan melko varmoja että tässä saattaa käydä huonosti. Ajelun jälkeen ne halus lisää. Hauskaa on se että samalla vehkeellä saatoin hakea M:n koulubussilta, suositusikä kun on neljästä yhdeksään vuoteen ja satulaa on helppo säätää vauhdissa. Polkeakin saa, mutta ei tarvitse.

Maaliskuun 6. 2014 - Aamuäkeänä

Maaliskuun 5. 2014 - Hortensian uudet vaatteet

Maaliskuun 4. 2014 - Laskiainen

Maaliskuun 2. 2014 - polku

Tää näky herättää mussa muistoja. Se herättää vahvoja, väkeviä tunteita ja palaan aikaan kun meidän kotona lattiaa halkoi aina jono. Siihen ei saanut koskea, sitä ei saanut siivota, siinä oli järjestys. Jono syntyi milloin autoista, tyynyistä, kirjoista, pikkuhousuista, sukista... Muutamassa vuodessa jono on siirtynyt legolaatikkoon ja näkyy lähinnä legoista tehtynä järjestyksenä... neljä valkoista palikkaa, kuusi vaaleanpunaista, kaksi sinistä, kahdeksan punaista - ÄLÄ KOSKE!

Mulle on moni vanhempi - M:n diagnoosin jälkeen - kertonut huolissaan että niittenkin lapsi tekee jonoja. Mä olen aina esittänyt saman kysymyksen; mikä on jonon funktio? Onko sen tarkoitus luoda järjestystä "kaoottiseen" sisäiseen tai ulkoiseen maailmaan, vai onko sillä joku ulkopuolisellekin hahmottuva - selkeä - funktio. Tämä jono ei luo sisäistä järjestystä. Se ei luo ulkoista järjestystä. Sen tarkoitus ei ole rauhoittaa... se on vaan polku keskellä lattiaa.

Helmikuun 28. 2014 - Valo

mikä maaginen valo - Batman suihkulähteellä

Helmikuun 26. ja 27. - Kivikova ja pehmeä

aamumurot pehmeän kookosjugurtin kanssa kivikovasta Marimekon kulhosta

Helmikuun 25. 2014 - Hymy

meidän perheestä löytyy viisi hymyä, hampailla ja ilman

Helmikuun 24. 2014 - Houkutus

Houkutuksia, houkutuksia... niitähän löytyy! Pitäis saada kaikenlaista... ja silti voin oikein hyvin elää ilman yhtäkään näistä. Okei, ton villatakin kyllä tilasin tänään.

Mash Studios Lax Series Console Table, Eileen Fisher Mandarin Collar Tunic in Organic Handkerchief Linen, Gedy by Nameeks Joker Medicine Cabinet, Lilly Pulitzer® 'Charlotte' Cardigan, Hoffman's Fine Cakes & Pastries Princess Torte

Helmikuun 23. 2014 - Aamu

sunnuntaiaamuna kuudelta on ihanan rauhaisaa...

Helmikuun 22. 2014 - eväät

Ruoka-asiassa meillä on kuljettu niin pitkä matka etten uskalla edes ajatella. Jos kuitenkin ajattelen, tulee ensimmäiseksi mieleen ne ulkopuolisten syvältä viiltävät, mutta silti hyvää tarkoittavat kommentit; "Kyllä se syö kun sillä on riittävän nälkä... kaikkea pitää kokeilla monta kertaa, ainakin 10, 15, 20 - tästä lauseesta versioita on monta... se vaan tietää ettei sen tarvitse syödä... tarjoa vaan samaa perusruokaa kuin muillekin"

On paljon perheitä joissa on itsestäänselvää että lapsi syö, on perheitä joissa lapset on nirsoja, ja sitten on ne perheet joissa ihan oikeesti tiedetään mistä mä puhun kun kerron ettei lapsi syö... että se on lahjomaton, että se ei syö. Että siihen ei auttanut 10, 15, 20 kertaa. Siihen ei auttanut nälkä, kuri tai järjestys. Se oli iloisesti syömättä viikon koska se ei halunnut sitä pizzaa, sitä joka oli sen lautasella 10-20 kertaa. S ei syönyt pizzaa.

Nyt meillä syödään enkä koskaan suhtaudu toisen äidin huoleen lapsen syömisestä olankohautuksella... olen oppinut, karvaasti ja karvaisesti että kaikkien lapset ei syö. Minä rakastan ruualla ja olen oppinut ettei kaikki rakasta ruokaa. Olen oppinut että lapsi joka syö on suuri siunaus. Tänään se söi udonnuudeleita, kanaa ja vihanneksia appelsiini-inkiväärikastikkeessa.

Helmikuun 21. 2014 - Ylöspäin

ylös sairaalanmäelle, ylös niitä portaita joita ne aina telkkarisarjoissa käyttää, ylös heräämöön,
ylöspäin uralla ja eteenpäin elämässä

Helmikuun 20. 2014 - Valivali

Mä toivon et mä en ole ainoa jolle käy näin. Tai oikeastaan toivon vaan että mä en ole se ainoa urpo maailmassa joka ilahtuneena lasten oma-aloitteisuudesta unohtaa tarkistaa mitä tulee lykänneeksi sinne pesukoneeseen. Osin syytän kyllä myös sitä tosiasiaa että miltei vuoden - 365 päivää - vaipattomuuden jälkeen on yksi sankareistamme palannut yövaippaan. Lähinnä säästääksemme allekirjoittaneen hermoja. Tää ei kyllä säästänyt taas ainakaan hermoja... saati vettä... saati pesuainetta... kolmasti sain taas tänkin erän pestä päästäkseni eroon vaipparyyneistä.

Helmikuun 19. 2014 - Iloa

iloa on illalliset ystävien kanssa

Helmikuun 17.-18. 2014 - Kaunis ja Ruma

Mikä on kaunista, mikä rumaa? Siinäpä kysymys. Sanoohan sanontakin että kauneus on katsojan silmässä. Kauneutta löytyy yllättävistä paikoista ja kauneuden kääntöpuolelta löytyy kai rumuus, vai löytyykö?

moni sanoisi kuvien teollista maisemaa rumaksi, itse löydän niistä rujoa kauneutta

Helmikuun 16. 2014 - Ensimmäinen

aamun sarastaessa paikalla ensimmäisten joukossa... kuva viime keskiviikolta. Olin matkalla kotiin uimasta ja myrsky oli kaatanut puun sähkölinjalle.

Helmikuun 15. 2014 - LOL

Me nauretaan usein. Me nauretaan paljon. Muuten ei jaksais... kameraa ei silloin kuitenkaan ole kädessä, ei edes puhelimen kameraa. Turvauduin ensin Googleen, sitten Pinterestiin. Pinterest voitti. Nauroin ääneen ja näytin L:llekin...

täältä

Helmikuun 14. 2014 - Äiti

Mun visiossa äitiydestä mä herään lämpimään kesäaamuun, tulen alakertaan ja avaan ranskalaiset ovet kuistille. Lempeä tuuli heiluttelee pariovien valoverhoja ja astun pihalle lempeään aamuun. Lapset leikkii pihan heinikossa yöpaidoissaan - joo, pojillakin on nimenomaan yöpaidat - ja se sama ihana tuulenhenkäys puhaltaa niitten hiuksiin... Ne nauraa ja leikkii yhdessä, ja kun ne huomaa mut ne juoksee kaikki syliin. 

Totuus... herään aamulla kirkunaan kun pojat pätkii toisiaan turpaan omassa huoneessaan. Avaan oven ja törmään osoitteleviin sormiin: "Toi löi, repi, varasti, puri..." - ja sen toisen vastaukseen... "Mulla on nälkä" 

kuvassa takana 17 päivää äitinä

Helmikuun 13. 2014 - Sun vuoro

Sun vuoro... liikenneympyrässä. Sun vuoro... liikennevaloissa.

Helmikuun 12. 2014 - Lähikuva

Yhdessä ja erilaiset. Yö ja päivä, minuutin erolla. Lähikuva - tänään.

Helmikuun 11. 2014 - Kotona

Meillä oli tänään kotoisaa... Lattialla pahvilaatikossa sähköauton latausasema, pöydällä uus kello matkalla seinälle. Ompelukone teki Batmanille uutta vaatekertaa ja kolmikko söi koulusta saatuja karkkeja jälkkäriksi. L pakeni kotoista kaaosta kauas yläkertaan.

Helmikuun 10. 2014 - VMP

Pakko myöntää... jouduin Googlaamaan. Mulla ei ollut aavistustakaan sitä mitä VMP tarkoittaa... tässä sitä nyt kuitenkin on. Kaikkien näitten kahdenkymmenen vuoden jälkeen on yksi alue jossa me ei tosiaankaan olla kasvettu yhteen L:n kanssa - musiikki... VMP.

Helmikuun 9. 2014 - Aika

Tästä on aikaa noin 41 vuotta

Helmikuun 8. 2014 - Hän

Hän - 7,507 päivää yhdessä L:n kanssa

Helmikuun 7. 2014 - Minä

Minä. Minä olen ilmoittautunut elämäni ensimmäiseen juoksutapahtumaan. En ajatellut juosta, SI-nivel tökkii. Lainaan L:n sanoja Eppujen suusta: "Must on tullut, urheiluhullu..." Ei oo.

Helmikuun 6. 2014 - Muut

Muut on pöllö

Helmikuun 5. 2014 - Toisinpäin

Jostakin tuntemattomasta syystä nukkekodin ja paloaseman pitää, siis pitää olla kyljellään - toisinpäin. 

Helmikuun 4. 2014 - Kulma

Pro Life. Niin kai mäkin, periaatteessa. Kuitenkin vahvasti tiedostaen ettei tää ole ihan niin yksinkertainen asia kuin mitä monet yrittää siitä tehdä. On helppoa olla mieltä muitten asioista. On enemmän kuin helppoa väittää että itse valitsisi toisin... Ajoin tän perässä tänä aamuna, tykkään tästä näköKULMASTA... hymyilin ääneen, se on sitä kun ei ihan naura, mutta melkein. Tätä kun ei voi kieltääkään, tottahan se on! Choose Life - Your Mom Did! Perjantaina meen juhlistamaan yhden perheen onnea, pientä tytärtä, syntynyt jonkun tuntemattoman ihmisen halusta valita elämä.

Helmikuun 3. 2014 - Yhdessä

yhdessä - aina

Helmikuun 2. 2014 - Odotus

Helmikuun 1. 2014 - Lumi

vuorilla

pakastimessa