Maaliskuun 15. 2014 Onnea on... (6/100)

istua piirtämässä oman Koiran kanssa

Maaliskuun 14. 2014 - Onnea on... (5/100)

tunti aikaa virkata käärmettä oman lapsen tyhjentäessä sieluaan psykologille

Maaliskuun 13. 2014 - Onnea on... (4/100)

brunssi oman veljen kanssa

Maaliskuun 12. 2014 - Onnea on olla ilman takkia

Maaliskuun 11. 2014 - Onnea on aurinkoinen kevätpäivä

Uuden työnantajan juoksuttaessa mua ympäri kaupunkia kahden vilkkaanpuoleisen nuorukaisen kanssa huumetesteissä sun muussa, on onnea kuitenkin se aurinkoinen päivä, vaahteran kukat ja laululintu puussa...

Maaliskuun 10. 2014 - Onnea on uusi työpaikka

Tartun Pinkin tämänpäiväiseen ja laitan kuvan - onnesta - seuraavat sata päivää. Onnea on hyvä kuvata. Onnen murusia löytyy jokaisesta päivästä, niistä huonoistakin... jos vain osaa katsoa. Mikä tekee minusta onnellisen juuri nyt? Mikä tekee minusta onnellisen tänään?

Aamusta tajusin että se "mun" työpaikka oli poistettu netistä. Itkin ja kirosin, ja soitin L:lle ja laadin suunnitelmia. Hain työpaikkaa toisesta sairaalasta, selasin netissä muita... Laitoin taas kerran sähköpostia siihen sairaalaan, siis siihen. Yli viikon hiljaisuuden jälkeen sain viimeinkin vastauksen tuntia myöhemmin... "I believe you should receive an offer shortly."

Suomessa - muistaakseni - kun saat työpaikan, teet työsopimuksen. Täällä saat sen sijaan tarjouksen työpaikasta. Tarjous on ehdollinen siihen asti kunnes sen kaikki kohdat ovat täyttyneet molempien osapuolien osalta... Mun hyväksyntä ja allekirjoitus, huumetesti, rikosrekisteri, työpaikan säännöt jne. Kun tarjouksen kaikki ehdot ovat täyttyneet ja työnhakija on allekirjoituksellaan hyväksynyt saamansa työtarjouksen sovitaan aloituspäivä ja työ voi alkaa. Työsuhteen voi purkaa kumpitahansa osapuolista, irtisanomisaika vaihtelee tilanteesta riippuen siitä hetkestä kahteen viikkoon. Yleensä kuitenkin niin, että jos tulet irtisanotuksi lähdet heti ja jos itse irtisanot itsesi jatkat töissä vielä seuraavat kaksi viikkoa.

Tänään olen onnellinen tulevasta, lupauksesta uudesta ja ihmeellisestä, meidän tulevasta uudesta arjesta. 

Maaliskuun 8. 2014 - Naistenpäivä

L ostaa mulle kukkia äitienpäivänä, muuten ostan kukkani ihan itse... nää tarttui käteen jo eilen, 30 tulppaania kympillä.

Puhuttiin L:n kanssa parisuhteellisuuksia, tai oikeastaan enneminkin meidän parisuhteen kasvatusvaikutuksista meidän lapsiin, siitä minkälainen mielikuva niille syntyy naisen ja miehen välisestä suhteesta. Mikä on naisen rooli? Miten mies osoittaa kunnioittavansa naistaan? L sanoo että nainen huutaa aina. Mä sanon että mies unohtaa hoitaa lapsia silloin kun on siihen sitoutunut.

Tosiasiassa naistenpäivänä voin todeta että mulla on mun oma ääni, mua kuunnellaan ja mulla on oikeus. Oikeus olla minä. Oikeus olla nainen. Oikeus olla äiti. En edes halua ruusukimppuja, kalliita ravintoloita... mulle riittää oikeus omaan mielipiteeseen, oikeus tulla kuulluksi ja kuunnelluksi. Joku saattaa sanoa että vähäänpä tyydyn... ei edes kukkia. Mä sanon että otan se oikeuden omaan ääneen mieluummin kuin kokonaisen pellon kukkasia.