Maaliskuun 10. 2014 - Onnea on uusi työpaikka

Tartun Pinkin tämänpäiväiseen ja laitan kuvan - onnesta - seuraavat sata päivää. Onnea on hyvä kuvata. Onnen murusia löytyy jokaisesta päivästä, niistä huonoistakin... jos vain osaa katsoa. Mikä tekee minusta onnellisen juuri nyt? Mikä tekee minusta onnellisen tänään?

Aamusta tajusin että se "mun" työpaikka oli poistettu netistä. Itkin ja kirosin, ja soitin L:lle ja laadin suunnitelmia. Hain työpaikkaa toisesta sairaalasta, selasin netissä muita... Laitoin taas kerran sähköpostia siihen sairaalaan, siis siihen. Yli viikon hiljaisuuden jälkeen sain viimeinkin vastauksen tuntia myöhemmin... "I believe you should receive an offer shortly."

Suomessa - muistaakseni - kun saat työpaikan, teet työsopimuksen. Täällä saat sen sijaan tarjouksen työpaikasta. Tarjous on ehdollinen siihen asti kunnes sen kaikki kohdat ovat täyttyneet molempien osapuolien osalta... Mun hyväksyntä ja allekirjoitus, huumetesti, rikosrekisteri, työpaikan säännöt jne. Kun tarjouksen kaikki ehdot ovat täyttyneet ja työnhakija on allekirjoituksellaan hyväksynyt saamansa työtarjouksen sovitaan aloituspäivä ja työ voi alkaa. Työsuhteen voi purkaa kumpitahansa osapuolista, irtisanomisaika vaihtelee tilanteesta riippuen siitä hetkestä kahteen viikkoon. Yleensä kuitenkin niin, että jos tulet irtisanotuksi lähdet heti ja jos itse irtisanot itsesi jatkat töissä vielä seuraavat kaksi viikkoa.

Tänään olen onnellinen tulevasta, lupauksesta uudesta ja ihmeellisestä, meidän tulevasta uudesta arjesta. 

Maaliskuun 8. 2014 - Naistenpäivä

L ostaa mulle kukkia äitienpäivänä, muuten ostan kukkani ihan itse... nää tarttui käteen jo eilen, 30 tulppaania kympillä.

Puhuttiin L:n kanssa parisuhteellisuuksia, tai oikeastaan enneminkin meidän parisuhteen kasvatusvaikutuksista meidän lapsiin, siitä minkälainen mielikuva niille syntyy naisen ja miehen välisestä suhteesta. Mikä on naisen rooli? Miten mies osoittaa kunnioittavansa naistaan? L sanoo että nainen huutaa aina. Mä sanon että mies unohtaa hoitaa lapsia silloin kun on siihen sitoutunut.

Tosiasiassa naistenpäivänä voin todeta että mulla on mun oma ääni, mua kuunnellaan ja mulla on oikeus. Oikeus olla minä. Oikeus olla nainen. Oikeus olla äiti. En edes halua ruusukimppuja, kalliita ravintoloita... mulle riittää oikeus omaan mielipiteeseen, oikeus tulla kuulluksi ja kuunnelluksi. Joku saattaa sanoa että vähäänpä tyydyn... ei edes kukkia. Mä sanon että otan se oikeuden omaan ääneen mieluummin kuin kokonaisen pellon kukkasia.

Maaliskuun 7. 2014 - Perhepyörä

L sanoo et näytän siltä et oon karannut Village People:n kokoonpanosta... Mä taas luulen et saatan vahingossa näyttää urheilulliselta tai vihreemmältä kuin olenkaan... käynhän ekologisurheilullisesti kaupassa polkupyörällä. Tosiasiassa tykkään jaa pyörällä. Ennen ajoin satoja tuhansia kilometrejä, aikavälillä maaliskuusta marraskuuhun. Nykyään ajan tasaisella maalla, aurinkoisella säällä - nautiskellen.

Keksintönä tää WeeRide CoPilot on aivan paras! Pojat tosin oli ennen ekaa kokeilua vähintäänkin epäileviä, ja suorastaan melko varmoja että tässä saattaa käydä huonosti. Ajelun jälkeen ne halus lisää. Hauskaa on se että samalla vehkeellä saatoin hakea M:n koulubussilta, suositusikä kun on neljästä yhdeksään vuoteen ja satulaa on helppo säätää vauhdissa. Polkeakin saa, mutta ei tarvitse.

Maaliskuun 6. 2014 - Aamuäkeänä

Maaliskuun 5. 2014 - Hortensian uudet vaatteet

Maaliskuun 4. 2014 - Laskiainen

Maaliskuun 2. 2014 - polku

Tää näky herättää mussa muistoja. Se herättää vahvoja, väkeviä tunteita ja palaan aikaan kun meidän kotona lattiaa halkoi aina jono. Siihen ei saanut koskea, sitä ei saanut siivota, siinä oli järjestys. Jono syntyi milloin autoista, tyynyistä, kirjoista, pikkuhousuista, sukista... Muutamassa vuodessa jono on siirtynyt legolaatikkoon ja näkyy lähinnä legoista tehtynä järjestyksenä... neljä valkoista palikkaa, kuusi vaaleanpunaista, kaksi sinistä, kahdeksan punaista - ÄLÄ KOSKE!

Mulle on moni vanhempi - M:n diagnoosin jälkeen - kertonut huolissaan että niittenkin lapsi tekee jonoja. Mä olen aina esittänyt saman kysymyksen; mikä on jonon funktio? Onko sen tarkoitus luoda järjestystä "kaoottiseen" sisäiseen tai ulkoiseen maailmaan, vai onko sillä joku ulkopuolisellekin hahmottuva - selkeä - funktio. Tämä jono ei luo sisäistä järjestystä. Se ei luo ulkoista järjestystä. Sen tarkoitus ei ole rauhoittaa... se on vaan polku keskellä lattiaa.